Sanasepot koulun penkillä

Lauri Kultti

Kaikkihan sen tietävät, että ennen oli paremmin. Varsinkin koulussa. Paitsi ehkä kouluruoan suhteen. Ennen kuria sai pitää karttakepillä hakkaamalla. Ja tomppelit laitettiin nurkkaan seisomaan aasilakki päässään. Nykyään ei tuommoinen peli vetele. Nykyään on myös kaikenlaista ilmiöoppimista ja teemapäiviä laskennon, äidinkielen ja historian sijaan. Ja siksipä en olekaan enää ihan varma, oliko ennen paremmin!

Nimittäin Kirkkonummelta Nissnikun koulusta opettaja Kimmo Kantola lähestyi Sanaseppoja eli pääkaupunkiseudun paikalliskerhon vetäjää Pauli Saarista ja kyseli voisimmeko tulla vetämään kouluun kokonaisen ristikkoaiheisen päivän. Seuramme puheenjohtaja oli estynyt työesteen vuoksi, mutta pääkaupunkiseudun porukasta saimme nopeasti neljän hengen ryhmän: jo mainittu Pauli Saarinen, Antti Skyttä, Timo Suokas ja minä.

Kerhomme ikäjakaumahan lienee sellainen, että minäkin (56-vuotias) olen varmaan mediaanin nuoremmalla puolella. Suhtauduimme siis innolla tilaisuuteen päästä levittämään ristikoiden ilosanomaa 5–6-luokkalaisille. Koululaiskisan myötä olemme Tapio Eerolan vetämänä päässeet jo vuosia lähestymään nuoria mahdollisia ristikkoharrastajia. Tämänkertainen kohdeyleisömme oli vielä nuorempaa, joten yritimme valmistautua huolella, jotta meillä olisi heille annettavana mielenkiintoinen ja mukava päivä.

Koska harrastuksemme on niin mukava ja kaikin puolin hieno, oli naapuriluokan opettajakin innostunut saamaan meidät luokkaansa, kun oli kuullut, mitä naapurissa puuhattiin. Toisen luokan kanssa meille oli varattu huomattavasti lyhyempi aika, noin kaksi tuntia. Sen verran nopeasti paikan päällä opittiin ristikoiden ja 10–11-vuotiaiden suhteesta, että osasimme toisen ryhmän kanssa jo valita aineistostamme esittelyyn kiinnostavimman osan.

Molemmissa ryhmissä esittelimme lyhyesti seuramme ja itsemme. Antti valaisi hieman sanaristikoiden maailmaa. Sitten siirryimme tehtäviin. Jaoimme kuusi pientä Toni Pitkälän vanhaa lasten ristikkoa. Nämä olivat muuten tavallisia kuvaristikoita. Ne osoittautuivat yllättävän hankaliksi. Monet (meidän mielestämme!) tavallisetkin sanat osoittautuivat tuon ikäisille viraiksi. Toisena tehtävänä oli sanapuzzle eli tehtävä, jossa oli valmis pohja ja ohessa sanat, joteka pitäisi saada sovitettua annettuun pohjaan. Kolmas tehtävä oli melko samanlainen:
4 x 4 ruudukko, johon piti sijoittaa annetut kahdeksan sanaa. Lisäksi oppilaat saivat pohtia ja kokeilla, kumpi on helpompaa: sijoitella annettuja sanoja vai keksä sijoitettavaksi ihan omat sanat. Viimeisenä tehtävänä oli krypto, joka ei pääkuvan ensin keksittävää sanaa lukuunottamatta ollut mitenkään erityisen helppo.

Oppilaat ratkoivat tehtäviä 2–3 hengen ryhmissä. Me (ja toki opettajatkin) kuljimme ympäriinsä antamassa pyydettäessä opastusta ja vinkkejä. Pääsääntöisesti oppilaat tuntuivat olevan melkoisen innoissaan, erityisesti kryptosta ja sanapuzzlesta. Pari oppilasta innostui myös kovasti Tuomas Holopaisen ja Johanna Kurkelan loppuaukeamasta Punaisessa Pelikaanissa, kun huomasivat, että siitä oli tarjolla 200 euroa! Löysivätkin siihen yhden ratkaisusanan!!

Meidän sanaseppojen mielestä päivä sujui hyvin. Samaa vakuuttivat opettajat. Oppilaatkin tuotuivat viihtyvän ja kiinnostuvankin aiheestamme. Kuin itsestään meidän osallisneiden sanaseppojen mielessä syntyi ajatus, että eihän tämä vain jää ainoalaatuiseksi kerraksi.

P.S. Bonuksena me osallistuneet saimme ilmaisen kouluruoan, mutta muuten oli erittäin mukavaa.