Sakari Pajakoski
Näyttely järjestettiin 7.–9.3.2019 Lappeenrannan pääkirjaston ala-aulassa.
“Hyvä kokemus. Paljon mielenkiintoisia keskusteluja ja positiivinen fiilis.” Tällaiseen yhteenvetoon päätyi Saimaanmainioiden maanantai-istunto kaksi päivää jälkeen kirjastonäyttelyn.
Kaikkiaan rekisteröimme kolmen päivän aikana 99 henkilöä, joiden kanssa syntyi jonkin taasoinen keskustelu ristikkoharrastuksesta. Pelkästään ilmaisen lehden kaapanneita emme tilastoineet.
Mainontaa ja informaatiota saimme ennakkoon todella vähän. Paikallislehteä asia ei kiinnostanut lainkaan, mutta perjantain Menovinkit-palstalle sentään saatiin pieni maininta. Kirjaston omilla sivuilla tilaisuutta ei myöskään noteerattu. Kaksi Sanaseppojen logolla varustettua A-nelosta saimme aulaan muutamaa päivää aikaisemmin.
Tällaisessa tilanteessa tarvittaisiin näyttävyyttä ja värikkyyttä itse näyttelyyn. Onneksi saimme paikan aivan toisen pääoven vierestä palvelupisteeseeen johtavien portaiden kohdalta. Seinäpintaa meillä ei ollut lainkaan, vain kaksi noin metrin levyistä sermiä. Niihin viritimme värikkäimmät kuvat. Käytössämme oli kolme neliaukkoista pyötävitriiniä, joihin levittelimme erilaisia ristikoita.
Kaarina Luukkonen oli laatinut ratkottavaksi tavuristikon. Niitä palautettiin lauantai-iltaan mennessä vain neljä kappaletta, joista yksikään ei ollut virheettömästi ratkaistu.
Päivystimme kahden hengen iskuryhminä 3–4 tuntia kerrallaan. Kuulostelimme ihmisten näkemyksiä ja mieltymyksiä. Valitettavan monesti tuli esiin perusongelmamme. Seuraamme pidetään joidenkin älykköjen sisäpiirinä, jonne tavallisen Matti Meikäläisen ei kannata yrittääkään. Todella moni sanoi joskus ostaneensa jonkin ristikkolehden, mutta parin päivän puurtamisen jälkeen luovuttaneensa. Jokin puskaradio näytti toimineen, koska joku tuli tuttavansa vinkistä hakemaan ilmaisen lehden.
Positiivisin kontakti oli eläkeläismies, joka lehden haettuaan tuli seuraavana päivänä heti ilmoittamaan, että sai kaksi ristikkoa täyteen, vaikkei säännöllisesti ratkokaan.
Ehdotuksemme liittyä Sanaseppohin tuntui sen sijaan aiheuttavan mieluummin askelen taaksepäin kuin spontaania mielenkiintoa. Mielenkiintoista oli, että moni kertoi harkinneensa, mutta vierasti sitä, että joukkomme kokoontuu pub-ravintolassa.
Keskustelin asiasta kirjaston vastaavan kanssa. Hän suostui oitis antamaan jatkossa käyttöömme erillisen huoneen yhdeksi illaksi joka kuukausi. Lisäksi hän sitoutui laittamaan siitä vakiomaininnan kirjaston verkkosivuille. Ilmoitustaululle ja paikallislehtiin saisimme hoitaa tiedotukset itse.
Maanantaifoorumissamme päätimme ehdottaa kirjastolle syksyn mittaista kokeilua. Klinikka-nimellä sitä emme halua tehdä, koska se viittaa sairaalaan. Klinikalla käyntejä kohderyhmällämme tuntuu muutenkin olevan riittävästi. Kirjastokaan ei siitä innostunut.
Saimaanmainioiden ydinporukalle on annettava jälleen kiitos aktiivisuudesta. Kymmenen hengen vakioporukastamme yhdeksän oli mukana. Kaikki innokkaina alusta loppuun.