Julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 3/1986 (syksy)
Olipa kerran pikkupoika Jii, joka aikansa kuvaristikoita ratkottuaan päätti kokeilla, miten ristikoiden laatiminen onnistuisi. Ja kun se vihdoin onnistui, Jii halusi selvittää, pystyisikö hän ylittämään julkaisukynnyksen. Niinpä Jii lähetti yhden tekeleensä muun muassa Gee-nimiselle yhtiölle, joka sitten tekikin kaupat kyseisestä ristikosta. Työsuhde Geen kanssa kesti kohtuullisen hyvänä, kunnes Gee päätti jättää maksamatta korvauksen Jiin tekemistä ristikoista, jotka Gee kuitenkin julkaisi. Tästä sydämistyneenä Jii lakkasi toimittamasta ristikoita Geelle eikä saanut koskaan korvausta viimeisistä Geelle laatimistaan ristikoista.
Tämän jälkeen eS-niminen yhtiö teki Jiille tarjouksen ja Jii alkoi laatia ristikoita eS:lle. Mutta eipä aikaakaan, kun eS ilmoitti, että toiminnan rationalisoinnin vuoksi julkaisutoiminta siirretään paikkakunnalle Pee (sama paikkakunta, missä Gee-yhtiökin toimi) ja Jii alkoi laatia ristikoita Peessä toimivalle eL:lle. Jii laati eL:lle ristikoita usean vuoden ajan ennen kuin muun muassa jatkuvien palkkioiden maksamisen viivästysten vuoksi lopetti työsuhteen. eL oli jo ennen työsuhteen päättymistä koetellut Jiin kärsivällisyyttä siten, että oli piirrättänyt omalla piirtäjällään uudestaan puhtaaksi Jiin laatimia ja eL:n jo aikaisemmin julkaisemia ristikoita. Tekijänoikeudellisia oikeuksiaan penätessään Jii sai tyytyä eL:n vastaukseen, että eL omistaa Jiin laatimien ristikoiden tekijänoikeudet ja voi täten tehdä ostamillaan ristikoilla mitä haluaa.
Työsuhteen päätyttyä Jii ei ollut missään tekemisissä eL-yhtiön kanssa, yhtiö tekikin myöhemmin konkurssin. Sen sijaan Jiin ristikoita näkyi edelleen ristikkolehdissä, sillä eL-yhtiö oli myynyt muun muassa Jiin eL:lle laatimia ristikoita Tee-kaupungista olevalle Koo-yhtiölle ilman että Jiille olisi asiasta kerrottu mitään saati pyydetty lupaa. Osa ristikoista julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa, osan ristikoista oli julkaissut jo Gee, eS tai eL. Uusintajulkaisuista Jiille ei maksettu minkäänlaista palkkiota.
Koska uusintajulkaisut vaikeuttivat Jiin mahdollisuuksia saada uusia ristikoitaan markkinoille, Jii vaati Koota lopettamaan uusintajulkaisun, mutta Koo katsoi omistavansa ristikoiden tekijänoikeudet eikä suostunut Jiin vaatimuksiin. Kun Jii oli nyt kasvanut pikkupojasta hieman suuremmaksi pojaksi, hän päätti viedä asian oikeuden ratkaistavaksi. Jii palkkasi asianajajan, joka alkoi selvittää juttua.
Eräänä pimeänä marraskuun aamuna Jii istui Tee-kaupungin raastuvanoikeuden odotussalissa asianajajansa kanssa. Vihdoin juttu huudettiin sisään ja käsittely alkoi. Jiin asianajaja vaati raastuvanoikeutta vahvistamaan 1) ettei Koolla ole oikeutta julkaista ilman Jiin lupaa Jiin laatimia ristikoita, 2) että Koon on suoritettava Jiille korvausta saamastaan perusteettomasta edusta ja 3) että Koon on suoritettava Jiille korvausta asiasta aiheutuneesta kärsimyksestä.
Koo-yhtiö vaati kannetta hylättäväksi sillä perusteella, että ristikot eivät ole tekijänoikeuslain mukaisia teoksia vaan että on kysymys sellaisesta mekaaniseksi luonnehdittavasta sanojen ryhmittämisestä, jolta puuttuu tekijänoikeuden syntymisen edellytyksenä oleva luovuus. Koon mukaan ristikoiden tilaajan myös oli katsottava saaneen oikeuden siirtää julkaisuoikeus edelleen, vaikkei ollutkaan olemassa mitään kirjallista sopimusta oikeuden siirrosta.
Oikeus kuuli todistajina maan kärkilaatijoihin kuuluvia EeVeetä ja PeeJiitä, jotka kertoivat miten kuvaristikko syntyy ja minkälaisia erikoistaitoja ja -tietoja laatimisessa vaaditaan. Kun asiasta oli saatu tarpeellinen selko, oikeus lykkäsi jutun “lausunnolle” asian päättämistä varten.
Raastuvanoikeuden päätös saatiin tammikuun alussa. Oikeus totesi, että
– – ristisanatehtävä on ajanvietetehtävä, jossa ruudukon tyhjät ruudut on täytettävä kirjaimilla siten, että ristikkäisille pystyviiva- ja vaakasuorille riveille muodostuvat annettujen viitteiden mukaiset sanat. Sanotut viitteet voivat olla joko sanallisia tai ristikkoon sijoitettuja piirroksia tai kuvia. Asiassa on selvitetty, että ristisanatehtävän laatiminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa sekä monipuolisia tietoja ja ammattitaitoa.
Raastuvanoikeus katsoo, että ristisanatehtävää on pidettävä teoksena, jolla on sellainen itsenäisyys ja omaperäisyys, että siitä ilmenee sen tekijän yksilöllisyys. Kullakin ristisanatehtävällä on juuri sille ominainen sisällys, muoto ja sommittelu, ja niiden on katsottava saavuttavan sellaisen henkisen tason, että ne ansaitsevat tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetussa laissa tarkoitetun tekijänoikeudellisen suojan.
Tekijänoikeuslain mukaan tekijällä on yksinoikeus teokseensa ja hän määrää muun muassa teoksen julkaisemisesta. Tämän käyttöoikeutensa teoksen tekijä voi luovuttaa toiselle sopimuksella. Käyttöoikeuden luovutus ei anna oikeutta luovuttaa teosta edelleen, ellei siitä ole sovittu.”
Jiin ei ollut näytetty antaneen eL:lle suostumusta julkaisuoikeuden siirtämisestä Koolle. Koska Koo oli käyttänyt Jiin laatimia ristisanatehtäviä vastoin tekijänoikeuslakia, raastuvanoikeus velvoitti Koon suorittamaan Jiille kohtuullisen hyvityksen. Koska käyttäminen oli tapahtunut tahallisesti (Koon hallituksen puheenjohtaja oli eL:n hallituksen jäsenenä myyjän puolesta allekirjoittanut kauppakirjan, jolla julkaisuoikeus oli siirretty), yhtiö velvoitettiin suorittamaan korvausta muustakin menetyksestä, niin myös kärsimyksestä ja muusta haitasta. Tämän lisäksi oikeus vahvisti, ettei Koolla ole oikeutta ilman Jiin lupaa julkaista tämän laatimia ristisanatehtäviä ja kielsi Koota jatkamasta Jiin laatimien ristisanatehtävien julkaisemista ilman Jiin lupaa.
Koo valitti päätöksestä hovioikeuteen, joka antoi tuomionsa seuraavan vuoden tammikuussa. Hovioikeus katsoi, ettei ole syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä. Asiassa ei haettu enää valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, joten raastuvanoikeudessa muotoiltu ratkaisu sai lainvoiman.
Sen pituinen se.