|
|
Etusivu > Sanaseppo-lehti > 1/2011 > Ritsikoiden virheet | 25.3.2011 |
Julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 1/2011 (kevät).
Ratkomisen ja laatimisen lisäksi minulla on kolmaskin ristikoihin liittyvä harrastus. Kerään virheellisiä ristikoita. Joku kysyy, miksi virheellisiä? Eikö olisi kauniimpaa tallentaa hienoja, täydellisiä? Vastaus on sama kuin kaikissa keräilyharrastuksissa. Harvinaisuus tekee keräilystä mielekästä. Virheettömiä, hyvin toteutettuja ristikoita ovat lehdet täynnä – ei niitä tarvitse metsästää. Kansiot ja hyllyt täyttyisivät hetkessä. Sen sijaan lehteen asti virheellisenä päässyt ristikko on harvinaisuus.
Kun laatija on laatinut sanaston, hän vihjeittää sen sanallisesti ja kuvittaen. Tai antaa vihjeitettäväksi ja/tai toteutettavaksi. Tämän jälkeen (useimmiten) ristikon saa tutkittavakseen ristikon tarkastaja, koeratkoja. Löytyneet virheet korjataan ja sitten vasta ristikko matkaa julkaistavaksi.
Yleisin virhe on kirjoitusvirhe. Erisnimi voi olla lipsahtanut väärin tai ylipäätään sana on väärin kirjoitettu: kirjaimia on liikaa, kirjaimia puuttuu, kirjaimet ovat menneet väärään järjestykseen, yhdyssana on kirjoitettu erikseen, tavuviiva puuttuu, on kirjoitettu isolla alkukirjaimella sana, joka ei ole erisnimi. Tällainen ei yleensä haittaa ratkontaa. Ratkoja huomaa vihjeen virheen, mutta tietää heti, mitä on tarkoitettu. Joskus ratkoja ei edes huomaa virhettä.
Kun kirjoitusvirhe on kovistason ristikossa, virhe onkin hankalampi. Ratkojahan ei tiedä, onko virhe tahallinen ja tarkoituksella tehty vihjeeseen kuuluva jippo. Muistan jonkin aikaa miettineeni vihjettä ATRTIKULAATIOSSA, että "mikäs vitsi tähän nyt on upotettu". Olisi voinut olla, mutta tällä kertaa selvisi, että pelkkä virhe se oli. Ratkaisusana oli AVAUMA. Kerran vihjeenä oli TAIDEKEKSUS. Silloin pitemmiltä jippopohdinnoilta pelasti ratkaisusanan lyhyys, viisi kirjainta: PURNU.
Joskus laadinnassa on virhe eli ratkaisusana on väärinkirjoitettu. Klassinen esimerkki lienee Christie => Agata.
Tein Tapio Lähteenmäen laadintaan vihjeitä ja keksin mielestäni hyvän vihjeen sanalle PIISATA: 3,41+100. Virhe meni tarkastajan silmien ohi. Ja luultavasti monen ratkojan. Tiedän kyllä, että PII = 3,14, mutta jostakin syystä se noin lipsahti. Se näyttää ihan oikealta, eikö näytäkin? Yhdessä ristikossa itsekin saarella käynyt laatija vihjeitti: ITALIASSA => KORSIKA. Ihan äskettäin laatija oli "unohtanut" keihäänheittäjämme meriitit: EM-HEITTÄJÄN SUKUA => LILLAKIT.
Näitä sattuu – vaikka ei tietysti saisi. Iso osa näistä on lapsuksia, eikä useimmiten ole kysymys siitä, etteikö laatija/vihjeittäjä tietäisi asian oikeaa laitaa. Jostakin syystä ote ja varuillaanolo on vain hetkeksi herpaantunut. Sanaristikkoväessä on kuitenkin sellaisia tietoniekkoja, että harvemmin nämä virheet jäävät kokonaan huomioimatta.
Kuinka voi käydä niin, ettei koeratkojakaan huomaa vihjeen puuttumista? Helposti silloin, kun ratkaisusana on piilokirjaimeton ja syntyy itsekseen huomaamatta – muiden sanojen avulla. Vihjeen puuttuminen on lähes yksinomaan helpoista ja helpohkoista ristikoista löytyvä virhe.
Melko yleinen virhe on, että vihje on yksikössä, mutta vastaus monikossa. Tai toisinpäin. Helpoissa ristikoissa tällaisen yleensä huomaa ratkojana heti. Vaikeammissa ristikoissa käytetään joskus partitiivia hämäämään, että ratkaisusana tulisi monikkoon, vaikka ei tulekaan: esimerkiksi HEDELMIÄ on kieliopillisesti yhtä oikein, olipa vastaus ANANAS tai OMENAT. Vihjemuoto vain harhauttaa laittamaan loppuun T:n jo valmiiksi.
Eräässä uusimmista löydöistäni oli JUURES => RETIISIT. Näin se on selvä yksikkö-monikko-virhe. Jos sanapari olisi ollut JUUREKSIA => RETIISI, ei mitään virhettä olisi ollut.
Katso oheisia kuvia ja mieti, onko kaikki OK.
Monesti virheet ovat niin oikean näköisiä, ettei niitä ole helppo huomata. Ne "vain" menevät ohi monien silmien ja kuin ujuttavat itsensä valmiiseen ristikkoon asti. Tein Sanaseppoon 2/2009 Tapio Lähteenmäen laadintaan vihjeityksen, johon upotin tahallani seitsemän virhettä. Ristikon nimeksikin laitettiin vihjailevasti VIIraus. Virheet olivat:
Palautteesta päätellen jotkut ratkojat eivät olleet huomanneet ristikossa mitään outoa. Jotkut huomauttivat muutamasta keksimästään virheestä. Toki moni oli huomannut kaikki seitsemän. Palaute oli sekä kiittävää että moittivaa; joku piti ideaa hauskana, joku pyysi jättämään moiset kokeilut tähän ristikkoon.
Liisa Ritari ja Juhani Heino ovat kokeneita ristikoiden tarkastajia ja koeratkojia. He tarkastavat mm. Sanasepon ristikot. Molemmat sanovat kuin yhdestä suusta, että yleisimpiä virheitä koeratkontaan tulevissa ristikoissa ovat kirjoitusvirheet ja vihjeen puuttuminen. Kirjoitusvirheet ovat myös vaikeimmin havaittavia sekä joidenkin kikkavihjeiden ei-toimivuus. Asiavirheitä on selvästi harvemmin. Asiavihjeiden kanssa ei aina tule oltua tarpeeksi epäluuloinen ja tarkistettua faktan paikkansapitävyys. Juhani: Kun vihje ja ratkaisusana on jokin poikkeuksellinen, jonkun erityisalan erityistietoa, saatan ajatella, että "kun laatija on tuollaisen laittanut, niin kaipa hän on tiennyt, mitä tekee". Eikä tule sitten kaiveltua sen enempää. Vaikka joskus olisi pitänyt.
Niin peri-inhimillistä kuin onkin erehtyä ja tehdä virheitä, kokoelmani karttuu todella hitaasti. Laatijat, vihjeittäjät, kuvittajat ja koeratkojat eli kaikki ristikoiden toteuttajat ovat kaiken kaikkiaan tarkkaa väkeä.
Sivuston ylläpito: spam@sanasepot.fi