Etusivu > Sanaseppo-lehti > 3/2010 > Miten minusta tuli Ristari 13.9.2010

Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 3/2010 (syksy).

Riitta Rustari
Miten minusta tuli Ristari

Kuva: Erkki Vuokila
Riitta Ristari ratkoo ristikkoa
Tarina alkaa kaukaa kuusikymmenluvun puolivälistä Beatlesien ja avaruudenvalloituksen kiihkeiltä ajoilta. Menin kouluun 1965 ja opin lukemaan suht nopeasti. Samoihin aikoihin aloitin (äidin mukaan, omia muistikuvia ei ole) myös ristikoiden ratkonnan harjoittelun. Ensimmäisinä kohteina olivat Avun ja Satakunnan Kansan ristikot ja ohjaajana äiti, joka ratkoi silloin ja ratkoo edelleenkin helppoja ristikoita. Vuosi 1970 oli urani ensimmäinen kohokohta. Voitin silloin ensimmäisen palkintoni Satakunnan Kansan ristikosta: 15 mk. Sillä sai tosi hienot raidalliset tennarit ja vielä jäi 2,50 mk hummailurahaa!

70-luvulla ratkonta oli aika satunnaista, em. lehtien lisäksi ratkoin lähinnä Jerry Cottonin, Suosikin, naapurin vintiltä löytyneiden Seurojen ristikoita. Ainoa ristikkolehti, jota muistan hankkineeni (aina rahatilanteen niin salliessa) oli Taskuristikot. Vuonna 1978 tulin töihin Meilahteen ja muutettuani Espooseen tilasin aika pian Hesarin. Ja Hesarissahan on Auliksen ristikko. Niitä tuli puurrettua hartaasti monta vuotta. Ratkonta oli niihin aikoihin aika satunnaista, jos eteen tuli ristikko, se ratkottiin, mutta siinäpä se.

Mutta sitten tuli SE päivä vuonna 1993: SINÄ päivänä lehdessä oli kutsu ristikonratkonnan SM-kisoihin! Tikkasen Hilpan kanssa päätimme osallistua huvin vuoksi moisiin kisoihin ja siitä alkoi Sanaseppo-urani. Liityin seuraan keväällä –93 ja päädyin seuran sihteeriksi Antin pyynnöstä vuotta myöhemmin. Sen myötä myös ratkomiseni hyppäsi taivaisiin: seuran sihteeriys toi ulottuvilleni huiman määrän ristikkolehtiä ja ratkon niitä tasaisessa tahdissa. Jostain syystä (!) tunnen sympatiaa Ilta-Sanomia kohtaan ja siksi ostan lehden joka päivä ja tietenkin ratkon kaikki ristikotkin. Ja lähetän myös!

Ristikonratkontapaikkani on sohvannurkka josta näen myös telkkarin hyvin. Ratkoessa voi mainiosti seurata esim. urheilua: kun selostajan ääni alkaa nousta, voi vilkaista, mitä erikoista tapahtuu. Helpon ristikkolehden ratkontaan käy mainiosti futismatsi, lehti tulee täyteen sellaisen aikana. Samoin hyviä ovat Suomi–Ruotsi-maaottelu (tulossa tätä kertoessani) ja talvella hiihtokisat ja lätkän MM-kisat!

Rakkaimpia ristikoita ovat sanaristikot ja siluettiristikot, niitä jaksan väritellä tuntikausia. Kryptoja, piilosanoja ja sudokuja ratkon rahanhimosta: jos on rahapalkinto, ratkon. Apuna sohvalla on jostain arvonnasta voitettu puinen pefletti, juuri sopivan kokoinen ristikkolehden alle. Sanasepoksi tultuani opin viimeinkin ratkomaan vaikeat ristikot lyijykynällä! Tulee paljon siistimpää jälkeä, kun kumiakin voi käyttää! Ratkonta-apuna käytän lähinnä Vuokilan Ekin kirjaa ja Nykästä, Googlea en koskaan!!

Ihan yhtä paljon en enää ratko kuin 90-luvun huippuvuosina, lukemisellekin täytyy antaa sijansa (uusi Lehtolainen odottaa, Jokinen on työn alla) ja työ vaatii koko ajan enemmän. Sanaseppous on tuonut minulle paljon hyviä ystäviä, mukavia hetkiä eri puolilla Suomea (tuskinpa olisin reissannut näin paljon ympäri kotomaata ilman kesäpäiviä!) ja paljon, paljon nippelitietoa. ;) Toivottavasti trendi jatkuu ja toivottavasti lääketiede on oikeassa: dementian uhka on paljon pienempi. Vaikeatkin ristikot edelleen talttuvat. Toivottavasti lempilaatijani Antti Viitamäki jatkaa laatimista!

Tuo otsikon Ristari on erään ystävättäreni miehen antama lempinimi, kuvannee minua suht hyvin, eikö?

Tällä viikolla (13.–20.8.2010) olen ratkonut seuraavia:
Kaikki Ilta-Sanomien ristikot, Apu, SK, Vartti, Ylä-Satakunta, Kotiliesi, Kodin Kuvalehti, Sylvin ja Matin helpot, Iisakki ja aloittanut Mustan Pelikaanin sekä Siluettiristikot.

Ratkomisiin, Riitta Ristari

Sivuston ylläpito: spam@sanasepot.fi