Sanasepot > Sanaseppo-lehti > 2/2010

Ristikon takaa -sarjassa laatijat kertovat ristikkonsa synnystä, pääkuvan ja ratkaisulauseiden ideoinnista, laadinnan etenemisestä, vihjeityksen aikaisista mietteistään jne.

Suositus: Ratko ristikko ensin ja lue tarina vasta sen jälkeen.

Tämän ristikon laadintaa aloittaessani pakkanen paukkui ulkona, eikä hartaasti odottamani kevät antanut juuri minkäänlaisia lupauksia tulostaan. Siispä suuntasin katseeni jo kesään, menneeseen ja tulevaan. Kenties sillä tavalla saisin ainakin itseni huijattua ulos monta kuukautta kestäneestä talviahdistuksesta.

Ristikon takaa -palstalla on viime numeroissa ollut niin hienoja ristikoita, että tällainen harrastelijalaatija joutui kamalan itsekritiikin kouriin heti kättelyssä. Mutta yrittänyttä ei laiteta, sanoo vanha sananlasku. Halusin jollakin tavalla lähteä ristikossa huomioimaan sen, että kesän Sanaseppo-lehti kopsahtaa luukusta noin kuukautta ennen kesäpäiviämme. Nehän vietetään tänä vuonna Keuruulla Hotelli Keurusselän upeissa maisemissa 23.–25.7.

Vaikka pääkuva on melkoisen suuri, rajallisuuteni tuntien päätin lähteä liikkeelle vain kahdella lauseella, jotka tarkoituksellisesti sovittelin sopivan mittaisina ylhäältä alas asti. Lisäksi halusin lauseiden olevan helposti johdateltavissa pääkuvasta. Kuvan alla olevassa lauseessa en malttanut olla heti rikkomatta yhtä kirjoittamatonta sääntöä, koska tiedän kuvan herran sen kestävän. Mainittakoon että onnistuin pitämään lauseet loppuun saakka alkuperäisinä ja alkuperäisissä paikoissa. Muuten olikin jatkossa sitten vähän heikompaa.

Aloitin varsinaisen laatimisen ylhäältä pääkuvan vierestä, koska käytettävissä oleva ruutumäärä siinä oli sellainen, että piti saada aika monta pitkähköä sanaa allekkain. Tämä meni vielä helposti.

Sitten rupesi muutenkin vajaalla käyvä koneeni yskimään. Sain mielestäni loistavan idean asettaa pystyyn 15-kirjaiminen sana, johon takerruin juuri niin lujasti, kuin ei saisi ikinä takertua. Tuskaani lisätäkseni en siitä kumminkaan luopunut, koska mielessäni oli jo siihen vihje TÄMÄ TOISEN TEEN KOHDALLA.

Vasta tässä vaiheessa merkkasin vihjeruudut ristikkoon ja totesin oikeaan alanurkkaan myös muodostuvan pitkähköjä sanoja, nyt vain pystyyn. Tumpuloin nurkan kanssa niin pahasti, että saatuani oikean puolen kasaan oli aikaa tuhraantunut jo arviolta puolitoista tuntia ja lähdin Layla-koirani kanssa lyhyelle lenkille hyiseen talvi-ilmaan. Takaisin tultuani jatkoin pakerrusta. Kovin montaa lyhyttä sanaa ei loppupuolellakaan ollut luvassa. Kuitenkin vasen alareuna syntyi hämmästyttävän nopeasti, enkä joutunut muuttamaan kuin yhden pitkän sanan alhaalta lukien 7. riviltä.

Pääkuvan alapuoli oli jäänyt viimeiseksi. Sen kanssa nolous sitten viettikin riemujuhlaa. Tein ties montako viritelmää, mutta ikinä en ollut tyytyväinen. Kaikissa vaihtoehdossa tuli aina ainakin yksi mielestäni huono ratkaisusana. Niin kävi myös lopullisen version, kuten ratkojatkin varmasti toteavat. Selvitäkseni kulmasta edes jollain tavalla jouduin ottamaan käyttöön yhden alkupiilon, mutta henkilökohtaisesti en pidä niitä pahana, jos ei tule kovin montaa. Käytin oikeasti tuon lopun kanssa toiset puolitoista tuntia ja lopetin siltä päivältä. Tiesin tuskallisen hyvin, että työkseen laativa henkilö olisi tehnyt kuluttamassani ajassa jopa kuusi ristikkoa samaan vaiheeseen.

Muutama päivä kului ja sitten tein vihjeityksen ristikkoon. Joudun käyttämään paljon sanallisia vihjeitä, koska piirustustaitoni on varsin puutteellinen. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

Aloitin jo puhtaaksi tekemisen, kun havaitsin kauhukseni tuskaisen punnerrukseni aiheuttaneen minulle tyypillisen virheen: Ristikossani oli yksi vihjeruutu, josta ei lähtenyt yhtään sanaa! Ja minä kun olin mielestäni tämän asian jo tarkastanut. Harmitti niin vietävästi, että piti soitella toiselle sanasepolle, joka ymmärtää tällaisen henkisen ahdinkotilan. Korjatakseni tilanteen jouduin nimittäin katkaisemaan toisen mielisanoistani, joka oli peräti 16-kirjaiminen. Ystäväni sanoikin omasta kokemuksestaan, että tuollainen moka ei milloinkaan paranna ristikkoa. Näin kävi tälläkin kertaa. Ilman tuota törttöilyäni olisi sanojen keskipituus ollut 6,48. Nyt se putosi kerralla 6,35:een.

Vihjeityksen yritin toteuttaa siten, että ristikosta tulisi keskitasoinen, ei ainakaan sen yli. Kuitenkin sisällytän laatimuksiini joka kerta myös sanastoa, joka vaatii myös hiukan tietoa. Johtunee siitä, että itse nautin oppiessani uutta. Nytkin kävi monta kertaa niin, että varmistaessani vihjeen paikkansa pitävyyttä jäin lueskelemaan jotakin hakemaani tietoa sivuavaa muuta tietoa. Nyt oli lisäksi muutaman sanan kohdalla mahdollisuus asettaa ne niin, että piilokirjaimia ei jäänyt. Yksi tällainen on vihje KASSILAN LEHMÄ. Elokuvaohjaaja Matti Kassilahan on Keuruun Haapamäen suuri poika.

Kunpa kävisikin niin, että vielä muistaisi oppimansa uuden asian. Minun pääni on ikävä kyllä rakennettu sillä tavalla, että seulottuaan olennaisen epäolennaisesta se jättää kovalevylle sen epäolennaisen ja työntää olennaisen roskakoriin.

Jari Haapa-aho Ristikon takaa

Jari Haapa-aho
Ristikon takaa