|
|
Etusivu > Sanaseppo-lehti > 4/2009 > Peruskallio Pekka | 10.1.2010 |
Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 4/2009 (joulu).
Laatijamestari Pekka Joutsi Porista täytti 60 vuotta marraskuun ensimmäisenä päivänä 2009. Pekan ristikot ovat taatusti tuttuja kaikille ratkojille. Ne ovat viihdyttäneet meitä jo 44 vuoden ajan. Pekan nimi tulee esille poikkeuksetta, kun kysyy keneltä tahansa ratkojalta, ketkä ovat Suomen parhaita laatijoita. Pekasta voi perustellusti sanoa, että hän ja hänen ristikkonsa ovat lujia ja varmoja kuin peruskallio. Siitä jutun otsikko.Sanasepot ry myönsi Pekalle tunnustuspalkinnon hänen syntymäpäivänään.
Pekka muistelee nähneensä ensimmäisiä ristikkoja joskus alle 10-vuotiaana. Hän kuuluu niihin, joiden kipinä ristikoihin syttyi kotona, kun perheessä ratkottiin. Itse asiassa koko perhe oli kiinnostunut ratkomisesta ja usein syntyi kisaa siitä, kuka ensimmäiseksi pääsi uuden ristikon kimppuun.
Pekan kotiin tuli senaikaisista ristikkoja sisältäneistä lehdistä lähes kaikki tärkeimmät, mm. Apu, Seura ja Viikkosanomat. Pekka kertoo, että siitä ristikosta, jonka hän ensimmäisen kerran sai kokonaan täyteen yksin, hän muisti laadinnan ulkoa monta vuotta!
Pekka alkoi tehdä laadintoja "kotitarpeiksi" noin 12 vuoden iässä. Kohderyhmänä oli lähinnä nuorin veli eli levikki alkuun oli tasan yksi kappale. Ristikot olivat lyijykynällä toteutettuja.
Pekka tähyili tehtävilleen myös laajempaa ratkojakuntaa. Ensimmäinen todellinen mahdollisuus tuli, kun Suomessa alkoi vuonna 1965 ilmestyä ristikkolehti nimeltä Suuri Ristikko Kilpa.
Päätoimittaja Esko Aaltonen ymmärsi hyvän päälle ja otti Pekan Suuren Ristikko Kilvan avustajaksi vuonna 1965. Mukaan tulivat myöhemmin myös muut Kolmen kysymysmerkin lehdet, mm. Tasku Ristikko ja Pitkä Ristikko.
Pekan esikuva numero yksi alkutaipaleella oli Osmo Kaila, joka oli käynnistänyt kuvaristikoiden esiinmarssin Helsingin Sanomissa vuonna 1955. Kaila kirjoitti Katso-lehteen jutun ristikoiden säännöistä. Pekka leikkasi sen talteen ja toimi tarkalleen noiden sääntöjen mukaan. Kailan jutussa puhuttiin myös ristikon sanojen keskipituudesta, josta Kaila oli todennut, että jos keskipituus on yli kuuden, se on jo saavutus. Pitkään Pekka laski jokaisen laatimuksensa keskipituuden.
Yksi Pekkaan vaikuttaneita laatijoita oli I. H. Melasniemi, jonka ulkoasusta hän kopioi alkuvaiheen ristikoihinsa vihjeruutujen normaalia paksummat reunat. Myös Melasniemen piilokirjaimettomat ristikot ja suuret aukiot tekivät vaikutuksen.
Pekan ristikoita alkoi ilmestyä yhä useammissa lehdissä. 1960-luvulla hän teki muutamia laadintoja Elokuva-Aittaan ja Kotipostiin. Ristikkolehdistä Visa-Kisa oli myös mukana jonkin aikaa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.
Seuraava merkittävämpi avustajayhteistyö alkoi 1972, kun Pekka ryhtyi laatimaan ristikoita Hymyyn. Tuo avustajasuhde jatkuu edelleen ja lienee tällä hetkellä pisimpään jatkunut yhtäjaksoinen rupeama samaan lehteen Suomessa.
Meni kaksi vuotta ja Pekka otti tärkeän yhteyden. Suunta oli tällä kertaa Oulu ja yhteyden kohde Paavo Lukkaroinen. Pekasta tuli Iisakin Ristikoiden avustaja. Paavo on kuvaillut Pekan tarjouksen saapumista "juhlapäiväksi"
Pekka on tehnyt lähes kaiken tienestinsä elämän aikana ristikoilla. Väliin mahtuu vain yksi jakso muuta työtä. Tämä tapahtui keväästä 1967 syksyyn 1968, jolloin Pekka työskenteli rakennuksilla harjoittelijana. Aikomuksena oli seurata isän jälkiä rakennusmestariksi ja mennä opiskelemaan Tekniseen kouluun. Harjoittelujakso tuli tehtyä, mutta Pekka ei edes pyrkinyt opinahjoon, vaan omistautui ristikoille kokonaan.
Kun uraa on takana lähes 45 vuotta, usein esitetty kysymys on: Montako ristikkoa olet yhteensä laatinut. Pekka, joka yleensä merkitsee muistiin monet tekemisensä hyvin tarkkaan, on tässä kohtaa aika epätarkka. Hänen kokonaisarvionsa osuu haarukkaan 10 000–12 000. Joka tapauksessa siinä on ruutuja kerrakseen. Ja lisää on edelleen tulossa. Vauhti on nykyään noin 200 ristikkoa vuodessa.
Mistä Sinä löydät aiheet ristikoihin? "Minulla on ideavihko, johon merkkaan sitä mukaa kuin ideoita syntyy. Joskus pitää käydä merkkaamassa kesken TV-ohjelman tai elokuvan. Minulla on aika paljon itse ottamiani valokuvia, lisäksi ostelen silloin tällöin divareista tai kirjakaupoista joihinkin aiheisiin keskittyviä julkaisuja. Vastikään löysin olympiakisa-aiheisen kirjan, sen kuville on käyttöä ensi vuonna, joka on olympiavuosi. Joskus lehdet lähettävät valmiit pääkuvat, joihin laadin."
Yksi mielenkiintoinen projekti Pekalla oli parin kesän aikana, kun hän laati pelkästään oikeita alakulmia. Minimikokovaatimus oli 5×6. Suurimmat aukiot olivat luokkaa 8×6 ja 9×6. Pekka kävi Nykysuomen sanakirjasta läpi kaikki sanat, jotka sopivat reunasanoiksi ja laati aukioita niiden pohjalle. Näitä alakulmia on vieläkin käyttämättä.
Laatijan laadintanopeus on myös kiinnostava aihe. Pekka kertoo yhden ristikon laadinnan alusta painovalmiiseen toteutukseen vievän noin yhden virastotyöpäivän. Tosin hän yleensä niputtaa laadintoja samaan rupeamaan ja toteutuksia samaan rupeamaan, jolloin ajankäyttö muodostuu järkevimmäksi.
Pekalle on tärkeää pitää kunnon kesäloma. Hän itse on verrannut opettajiin: kesäloman pitää olla vähintään yhtä pitkä. Niinpä Pekka lopettaa työt ennen kesää yleensä aina toukokuun puolella ja aloittaa kesän jälkeen vasta syyskuussa. Tämä edellyttää mm. tehtävien tekemistä paljon ennen julkaisuajankohtaa. Esim. toissa kuussa (lokakuu 2009) Pekka toimitti yhdelle julkaisijalle kaikki tehtävät juhannukseen 2010 asti.
Pekka on määrätietoinen osaamisensa ja taitojensa kehittäjä. Vaikka onkin alan ehdotonta huippua, hän näkee jatkuvan tarpeen kehittyä, nostaa laatutasoa vielä korkeammalle.
Tätä kehittämistyötä Pekka tekee itselleen ominaisella partaveitsenterävällä tarkkuudella. Esim. kun Suomen kielen perussanakirja ilmestyi 1980-luvulla, Pekka kävi Nykysuomen sanakirjan ja Perussanakirjan rinnakkain läpi sana sanalta ja merkitsi itselleen ylös kaikki ne uudet sanat, joita Nykäsessä ei ollut, mutta Pesosessa oli.
Pekka on tehnyt muitakin omia sanastoja. Yksi on Loppusointusanasto (hänen antamansa nimi), joka syntyi siten, että hän jälleen kerran kävi läpi Nykäsen sanasta sanaan ja luokitteli nuo sanat kahden viimeisen kirjaimen mukaan. Urakkaa helpotti hieman se, että hän jätti kirjaamatta kaikki nen-loppuiset sanat ja aa-loppuiset verbit. Sanasto on A5-kokoinen kansio, joka on koneella kirjoitettu. Lopsos (Pekan virallinen lyhenne sanastolle) valmistui torstaina 31.10.1974 kello 13.30!
Yksi itsensä kehittämisen tapa on ratkoa muiden laatijoiden tuotoksia, tehdä niistä havaintoja ja ottaa oppia. Pekka ratkoo erityisen mielellään kaikkein visaisimpia alan aikaansaannoksia. Hän toimii myös Iisakin ristikoiden koeratkojana, jolloin pääsee paitsi näkemään kaikki Iisakissa julkaistavat tehtävät etukäteen myös vaikuttamaan niiden sisältöön.
Ketkä nuoremman polven laatijoista ovat erityisesti kiinnittäneet Pekan huomiota? Hän mainitsee Juha Hyvösen, joka alalle tultuaan vaikutti uudistavasti ristikoihin. Juhaa tuoreemmista osaajista Pekkaa ovat erityisesti miellyttäneet Teemu Pallonen, Juha Leinonen, Antti Viitamäki ja Toni Pitkälä. Hän odottaa näkevänsä tulevaisuudessa mielenkiintoisia uusia laatijatuttavuuksia.
Kun Pekasta yrittää luoda henkilökuvaa, pitää ehdottomasti valottaa ristikoiden lisäksi neljää muuta aluetta, jotka kaikki ovat Pekan ydintä. Yksi niistä on elokuvat.
Elokuvaharrastus on jatkunut Pekalla vähintään yhtä kauan kuin ristikot. Hän muistelee pikkupoika-aikoja, jolloin hän kävi lähes joka sunnuntai elokuvateattereissa lastennäytöksissä, parhaina sunnuntaina kaksikin näytöstä. Edelleen Pekka on Porin elokuvateattereiden vakiovieras.
Pekalla on kotonaan valtava kokoelma ostettuja ja itse talletettuja leffoja. Hänen elokuvankatsomisvauhtinsa on aika tarkalleen sama kuin ristikoiden teossa: yksi/työpäivä. Kolme elokuvanimeä on hänelle ylitse muiden (ehkä jopa tässä järjestyksessä): Alfred Hitchcock, Stan Laurel & Oliver Hardy, John Wayne. Hänellä on kaikilta lähes koko tuotanto hyllyissään. Tähän manan majoille menneeseen joukkoon hän liittää vielä yhden suuren suosikkinimen: Clint Eastwood.
Pekan hyllyissä on lisäksi poikkeuksellisen laaja kokoelma kotimaisia elokuvia, aivan varhaisvuosilta nykyfilmeihin asti.
Musiikissa Pekan kirkas suosikki on kantri. Tämä edelleen jatkuva villitys alkoi 1960-luvun lopussa, joten se ei ole ihan yhtä vanha kuin aikaisemmin valotettu alue. Hyvin tärkeä vaikuttaja on ollut Jussi Raittisen toimittama radio-ohjelma Kantrikotvanen.
Ensimmäinen Pekan itselleen hankkima kantrilevy oli Johnny Cashin LP San Quentin. Siitä asti Johnny Cash on ollut ylivoimainen ykkössuosikki. Muita Pekan mainitsemia ovat Willie Nelson ja Marty Robbins. Kantribändeistä miellyttää erityisesti Asleep At the Wheel.
Ahkerana ulkomaanmatkaajana Pekka on käynyt monissa kantrikonserteissa Lontoossa, jossa hän kertoo nähneensä livenä kaikki suuret kantrin maailmantähdet. Yksi unelma, joka ei vielä ole toteutunut, on käydä rapakon takan kantrin varsinaisilla laulumailla, Nashvillessä Tennessessä. Hän haluaa käydä Grand Old Opryssa, jonka alkuperäinen versio tosin toimii enää museona, mutta uusi lähelle rakennettu on edelleen kantrifanien varsinainen Mekka.
Kaksi muuta Pekalle rakasta aluetta löytyvät urheilun saralta: jääkiekko ja jalkapallo.
Jääkiekossa mielenkiinto kohdistuu nimenomaan kotimaan liigaan. Suuren maailman sarjat (NHL ja vastaavat) eivät samalla tavalla innosta. Porilaisena Pekka kannattaa Ässiä ja käy varmasti katsomassa paikan päällä kaikki Ässien kauden 28 kotiottelua. Sen lisäksi hän matkustaa myös aika moniin Ässien vierasotteluihin kannustamaan suosikkiaan.
Jalkapallomielenkiinto on puolestaan kohdistunut Suomesta ulospäin. Ykkössijalla on Englannin liiga ja siellä oma henkilökohtainen suosikkijoukkue ManU. Vuodesta 1983 alkaen Pekka on käynyt joka vuosi Englannissa seuraamassa paikan päällä liigan ja suosikkijoukkueen mittelöitä. Myös futiksen MM-kisat ovat erityisen mielenkiinnon kohteena.
On vielä syytä mainita yksi alue, johon Pekan saa aina takuuvarmasti mukaan: tietokilpailut. Kun vietämme aikaa Pekan kanssa yhdessä muutamia kertoja vuosittain, tuo sana on usein kuultu niinä rupeamina.
Pekka on yhtä innokas kysymyksiin vastaaja kuin niiden laatijakin. Olemme yhdessä Pekan ja Vuokilan Erkin kanssa laatineet tietokilpailukysymykset kahteen Mitä-Missä-Milloin -tietokilpailupeliin (yhteensä noin 6500 kysymystä), Pekka on Erkin kanssa työstänyt Nimivisa-nimisen kirjan, jossa on tietokilpailukysymyksiä kaikkiin allakan nimipäiviin liittyen. Näiden lisäksi Pekka on ollut laatimassa ainakin yhden jääkiekkoaiheisen tietokilpailupelin kysymykset.
Joka vuosi yhtenä tammikuun lauantaina meitä kerääntyy yhteen tiettyyn porilaiseen ravintolaan neljä ystävystä. Pöytä on joka kerta sama. Aloitamme sessiomme kello 18.00 ja jatkamme niin kauan kuin aukioloaikaa piisaa eli johonkin puoli kahteen aamuyöllä. Mukanamme on iso nippu tietokilpailukysymyksiä. Kilpailemme keskenämme siten, että yksi vuorollaan kysyy ja kolme vastaa. Olemme varsin tasaväkisiä, joten illan aikana nähdään monta vasta aivan erän viimeisillä kysymyksillä ratkeavaa koitosta. Yhtäjaksoinen rupeama kestää yli seitsemän tuntia ja se kuuluu ehdottomasti vuotemme hauskimpiin seitsentuntisiin.
Onnea 60-vuotiaalle!
Sivuston ylläpito: spam@sanasepot.fi