Etusivu > Sanaseppo-lehti > 3/2009 > Ristikon takaa

29.1.2010

Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 3/2009 (syksy).

Tapio Lähteenmäki

Ristikon takaa

Ristikon takaa -sarjassa laatijat kertovat ristikkonsa synnystä, pääkuvan ja ratkaisulauseiden ideoinnista, laadinnan etenemisestä, vihjeityksen aikaisista mietteistään jne.

Suositus: Ratko ristikko ensin ja lue tarina vasta sen jälkeen.

Tyhjän ruutupaperin näkeminenkin saa sanat risteilemään mielessä. Pakottava tarve tulee kehitellä ruudukolle jotain. Kynä etsiytyy käteen ja aivokopan rattaat alkavat hiljalleen raksuttaa.

Tarkoitus olisi laatia syksyiseen Sanaseppoon jotain, melko simppeli ristikko. Tavuristikko. Lähtökohtana ei erityisempää pääaihetta. Sanat saisivat elää vapaassa liikkeessä.

Saman aikaan radio puhuu kesän vaaroista. Jutussa ilmenee erikoisia, mutta nykyään jo tunnettuja sanoja, jotka meitä vaanivat. Tyhjä ruutupaperi saa ensimmäiset tavuparit. Usein huomannut, että ensimmäiset sanat, jotka paperille aikoo ratkaisusanoiksi asettaa, ovat varmuudella muuksi vaihtuneet laadinnan edetessä. Mutta nyt päätin tuon sanaparin naulita ruudukkoon kiinni kaiken uhallakin.

Sijoitin sanat oikeaan alanurkkaan, niin että yhdelle tavuriville jää vielä tilaa. Siitä laadinta on kuitenkin helpoin jatkaa. Mutta yllätys, yllätys. Rakenne ei mukavasti antanutkaan sanaparille myöten. Siirsin kohdan vasempaan reunaan ja se oli otollisempi kohta. Nyt sanat kutsuivat uusia sanoja toistensa seuraksi.

Kun nuo ensimmäiset sanat muodostivat sanaparin, päätin käyttää muutamia samanmoisia lisääkin. Harvoin mietin vihjeitä laatiessa sanastoa, mutta tilannekuva "Kotkan poikien käsissä" juolahti jostain mieleeni.

Tavuristikon kohdalla tavut tuovat pakottavia tekijöitä mukaan. Kaikkia haluamiaan sanoja ei voi käyttää, koska jokaiselle tavulle ei löydy samaa tavua toisesta sanasta. Samoin lopputavu päättyy usein vokaalivoittoisesti. Yhdyssanat soveltuvat hyvin tavuristikkoon. Ne eheyttävät rakennetta ja rikastuttavat sanastoa. Niinpä tähänkin tavukkoon niitä hiipii. Hienoa hiekkaa, koverrettua uraa pulpetissa, kassia ja peitettä.

"Liftarilla pystyssä" on vieraantuntuinen noin sanottuna, mutta mikä estää, ettei noin voisi sanoa. Ei olla niin tarkkoja. Laadintaan tulee keskeytys. Muut tekemiset kutsuvat. Jatkuu seuraavalla kerralla.

Taukojen haitta on se, että unohtaa mitä sanoja on jo käyttänyt. Huomaan, että nytkin muuan valmis kohta tuli samalle "puu"-alulle. "Puukotus" kautta "teetauko" ratkaisusanoina saa väistyä ja tilalle kehitettävä muuta. Jo valmiin kohdan korjaus on aina vähemmän innostavaa, mutta muutos on tehtävä – ja se joko siitä huononee tai paranee.

Oikeaan reunaan kolkuttelee sanapari myös. Tuohon tulee molempiin sanoihin piilotavu, joka on selvä haitta ratkomiselle. Mutta kun ratkaisusana on yleisesti tunnettu, niin rohkenen noin jättää, koska se toisaalta soisi ratkojalle yhden etenemisreitin lisää. Oikeaan alahelmaan syntyy lukunurkka.

Tavukko on viittä vaille valmis. Mielessä kaihertaa koko ajan, että tilaa pitäisi saada jonkinlaiselle pääkuvalle. Ikään kuin ristikon rungolle, hengelle. Mutta käytössä oleva tilakoko hupenee ja hupenee. Yläalueelle syntyy päätteellinen sana puoliväkisin. Tuolle voisi pienen lauseen ja kuvan väsätä. Sanaristikon teeman mukaisen. Ajankulua. Sitähän ristikko on laatijalle jos ratkojallekin.

Siinäpä se. Laadinta on valmis. Sanastosta tuli mielestäni kohtuullinen. Ei mikään erikoisen loistava, mutta ei huonokaan. Joitain sanapareja ja muita sen kaltaisia tynkälauseita. Rakennekin säilyi suht koht kasassa. Tyytyväinen tähän saakka. Vihjeiden kimppuun ja ristikon ulkoiseen toteutukseen.

Ristikon kuuluisi mielestäni olla aito, käsintehty, mutta jos tuohon ei ole mahdollisuuksia, niin muut konstit on otettava käyttöön. Käytän Excel-ohjelmaa. Hitaahko, mutta kun on tottunut sillä näpertelemään niin menettelee.

Piirustustaitoni on hiomaton. Dr. Lahmannin keksintöön olisi helppo piirtää elukka, mutta tuollainen karvakoipi on minulle lähes mahdoton piirtää, ja vielä hiirellä, tunnistettavaksi. Valmiita leikekuvia voisi löytyä, mutta välttelen niitä. Ei auta, pitää piirtää tuo vihje sanoin.

Ristikosta ei ole tarkoitus tehdä kovin vaikeaa. Mitä useampi ristikon ratkoo, sitä mielekkäämmältä tuntuu, että löytää työni ja vaivannäköni vastinetta – ja vielä parempi aina, jos siitä joku pitääkin. Sehän se olisi paras kiitos. Tavuristikon vihjeitys on sikäli vaikea hahmottaa, että siitä tulee helposti ratkojalle vaikea. Sanat etenevät nopeasti ja virheellinen ratkaisutavu voi tehdä kiusaa äkkiäkin. Siksi pyrin vihjeet esittämään suorina, helposti ymmärrettävinä, konstailemattomina, selkeinä piirroksina jne.

Sivuston ylläpito: spam@sanasepot.fi