RISTIIN RASTIIN: Juha Neitola

Juha Neitola on ristikonratkonnan Suomen mestari 2009.

Mitä teet: Olen terveyskeskuksen väestövastuulääkäri. Takarivissä, mutten sivuraiteella. Hoidan hommani: kuuntelen, autan, junailen, motivoin. Aikataulusta aina myöhässä, mutta luottamusta löytyy, toivon. Ammatillisesti yritän pysyä ajan tasalla, mutta sitä olen vahtinut erityisen tarkoin, ettei kukaan kamppaa hierarkkiseen herrahissiin. Työnantajalle ja potilasväestölle uskollinen. Ei tunnu yhtään pahalta, kun huomaa tutkineensa samojen perheiden lapset kahden kuukauden vauvakäynneistä nyt viimeksi 6. luokan koululääkärintarkastukseen asti; päinvastoin. Sanoiko joku vauvasta vaariin? Työpaikkaahan EI tule vaihtaa viiden vuoden välein. Arvostan työyhteisöni henkeä, esimiehiltä saamaani tukea ja organisaation kehittymistä; nämä pitävät lääkärit talossa. Stressaannun päivystyspoliklinikan hulabaloosta, mikä johtuu vaikeudesta keskittyä moneen asiaan samanaikaisesti. Omaa jaksamista edesauttaa kun on työssä eri kaupungissa kuin asuu: työstä lähdettyään ei törmää potilaisiin maitokaupassa. Terveyskeskuslääkärin työn aliarvostus surettaa, sillä jonkunhan on kuitenkin otettava monille erikoisaloille sirpaloituvasta hoidosta kokonaisvastuu. Huolta herättää myös se, ettei uudella lääkäripolvella tunnu enää olevan uskallusta tai motivaatiota tällaiseen työhön. Reppufirmojen kautta pätkän siellä täällä työskentelevä ei sitoudu eikä päästä potilasta iholle.

Mitä mietit: Edellistä lukiessani alkaa stressata ajatus muutaman vuoden päässä olevasta 50-vuotispäivästä. Herrajumala, miten pitkä loma silloin pitää ottaa, että välttyy huomionosoituksilta?!

Mitä ratkot: Mieluiten kieroja vaikeita, mutta toki välipalana muitakin. Helppoja ratkoessa ihastelee taiten luotua vaivattomuuden tuntua. Ratkoja saa olla kuningas, jota on ruvettu hellimään jo sanoituksen valinnassa. Mikä ei ole helppoa! Parhaiten kuitenkin herkuttelen IS Plussan kolmipalloisten sekä Punaisen Pelikaanin ja Suomen Kuvalehden kolmitähtisten parissa, ja kotipuolessa käydessäni kärsin ihania tuskia äidin Iisakin loppusivuilla olevien Simbergien ja Lavoniusten takia. Piilosanoista ratkon Vuokilaa ja Oskalaa, koska arvostan erikoisesti jaotelmavihjeitä.

Paljonko ratkot: Nykyään liian vähän noita helpoimpia. Ei ehdi, tai ei aina jaksa. Suomen Kuvalehden yksi- ja kaksitähtiset oikeasti säästän SM-kisojen alla tapahtuvaa nopeusharjoittelua varten. Sellaiseen tarkoitukseen en nimittäin raaski sutata Pelikaaneja: Niiden ristikothan on täytettävä siististi, arkistointia varten :-)

Miten ratkot: SM-kisoja lukuun ottamatta aina mustekynällä. Vaikeimmatkin pyrin ratkomaan niin, että kirjoitan vain vaakasuuntaisia sanoja. Siinä joutuu miettimään melkoisen alueen valmiiksi, ennen kuin kynä pääsee töihin. En olekaan vaikeiden ristikoiden ratkojana kovin nopea.

Miksi ratkot: Joku vietti! Pikkulapsena ensi kontakti ristikoihin oli nähdä äiti ratkomassa Anna-lehden kryptoja, ja kai minä niitä joskus itsekin yrittelin; en enää muista. Isäni ei ole ristikoista koskaan mitään ymmärtänyt. Sitä kummallisempaa olikin, että tammikuussa 1974 hän täysin käsittämättömästä mielijohteesta toi minulle lehtikioskilta Iisakin Julkaisuiden Krypto-lehden sen vuoden ensimmäisen numeron. Lehden, joka oli perustettu marraskuussa 1973 ja josta oli siis ehtinyt ilmestyä vain 2 aiempaa numeroa! Tuntuu kuin asiassa olisi ollut jotain johdatusta. Siitä eteenpäin ostin ja lopulta tilasin Krypton kaikki numerot, kunnes lukioiässä lehti vaihtui kuvaristikkopuolelle.

Toiveammattisi lapsena: En muista. Ei tainnut olla mitään. Ala-asteiässä tykkäsin olla kirjaston tädin pikkuapulaisena.

MIELIruoka: Vanhainkotiruoka, jota syön töissä päivittäin. Yllättävän hyvää, konstailematonta, vähäsuolaista; lautasmallin mukaan. Ja aijai, jos on jälkiruokana mangorahkaa tai viilivaahtoa :-p

ETOVA ruoka: Kesäkeitto. Kukkakaalia maidossa, yäk. Kukkakaali tulee napostella raakana.

MIELIväri: Sininen, musta, sinimusta.

MIELIvaate: Pikeepaidat forever.

ETOVA vaate: Kauluspaidat ja muutkin pitkähihaiset. Kravatti. Pikkutakki.

MIELIasento työssä: Asento onneksi vaihtelee. Ei tule yksipuolista kuormitusta. Työn etuja.

MIELIasento kotona: Löhö.

Harrastukset: Vähentyneet 10-20 vuoden takaisesta. Skruuvin ja bridgen pelaaminen sekä aktiivisempi musiikin harrastus ovat jääneet. Pyöräilen, kuntoilen, luen bridgekirjoja, seuraan nettibridgeä. Muutenkin läppäri on alkanut olla ihan liikaa auki. Lomilla tulee käytyä Espanjassa. Ja ai niin, joskus ratkon ristikoita.

Tuleva harrastuksesi: Espanjan kielen kunnollinen opiskelu on odottanut toteutumistaan.

Paras vuodenaika: Kevät. Lumesta vapautuneen maan tuoksu, lisääntyvä valo, lisääntyvä vihreä, korkeapaineiden täyssininen cumuluspilvetön taivas.

Paras viikonpäivä: Arjessakin on hurmansa, mutta koska perjantai-iltana olen enemmän tai vähemmän raato, täytyy vastata että lauantai. Elpymisen päivä.

Paras vuorokaudenaika: Olen iltaihminen.

Paras puolesi: Lienee tunnollisuus. Joka tosin muuttuu helposti rasitteeksi. Vaikea yhdistää tehokkuuteen.

Tuleva taitosi: Puhun joskus espanjaa sujuvasti.

Paras mokasi: Tämä toistuu jatkuvasti. En automaattisesti muista, mikä viikonpäivä on menossa. Nyt helatorstaivapaan jälkeen perjantaina suunnittelin potilaalle tulevien päivien seurantaohjelmaa: "huomenna tiistaina..."

Loput MIELIkysymykset: Vastaaminen tuntuisi tässä jotenkin falskilta. Henkilökohtaisuuksien kuopimista. Mutta mainitaan eräs antipatian kohde: Falskit musiikkisanoitukset. Esimerkiksi vaikkapa tämä (Anna Erikssonin laulama) herättää kylmiä väreitä: "Kuka auttaa voois / kuka veis mut poois / kuka kanssain uutta loois / suojaksein kilven toois.."

Paras flunssanhoito-ohjeesi: Anna itsellesi lupa sairastaa.

Mieleen jäänyt vihje: EI ANNELLE > ITARANLAINEN

MIELIasioita ristikoissa: Jokaisen lempilaatijan tuotannossa omansa. Kenellä sanaston pituus ja laatu, kenellä ristikon rakenne ja keskeinen idea, kenellä vihjepuolen kekseliäisyys ja kierous. Elämykset koostuvat monista asioista.

Sivuston ylläpito: spam@sanasepot.fi