Etusivu > Sanaseppo-lehti > 2/2008 > Ristikkoihmiset... Päivitetty: 16.4.2009

Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 2/2008 (kesä).

Riippumaton ratkoja
Ristikkoihmiset – tietämyksen taiturit?

Lauri Kultti Riippumaton ratkoja on Lauri Kultti, kärköläläinen työtön, jonka harrastuksina ristikoiden lisäksi ovat sarjakuvat, kulinarismi ja filosofia. Koulutuksensa rasitteista johtuen filosofia painottuu usein liikaa ihan arjessakin. Omistaa riippumaton.

Lehtemme takakannessa oli pitkään osio nimeltään Poimintoja. Siihen jäsenemme lähettivät lähinnä kaunokirjallisuudesta ja lehtiartikkeleista löytämiään ristikoihin liittyviä lainauksia. Minullakin on jo kauan ollut mielessä tekstin pätkä, jonka haluaisin laajemmin ristikkoihmisten tietoisuuteen. Mutta lainattava pätkä olisi monta kymmentä sivua! Siksipä aionkin tuoda ko. tekstin olennaiset asiat esille tällaisen hieman laajemman esityksen puitteissa.

Aihe on hyvin vakava ja äärimmäisen syvällinen ja ehkäpä näin ollen myös pitkästyttävä. Tarkoitukseni on kuitenkin hyvä: Haluan kertoa, kuinka me ristikkoihmiset olemme ehkä kirkkaimpien soihtujen kantajia ihmiskunnan pyrkiessä valaisemaan yhtä suurimmista ja ikiaikaisimmista ongelmistaan!! Jo muinaiset kreikkalaiset (näin ei kuulemma sovi kirjoitustaan aloittaa) painivat tämän ongelman kanssa, mutta vasta vuonna 1993 lankesi ansaittu arvonnousu ristikkoihmisten osalle. Vuonna 1993 amerikkalainen filosofian professori Susan Haack julkaisi kirjan Evidence and Inquiry, jonka ristikoiden kannalta olennaista sanomaa aion valottaa.

Professori Haack on äärimmäisen analyyttinen ja tarkka filosofi. En millään voi tuoda oikeutta hänen esityksensä syvällisyydelle ja kattavuudelle. Minulle riittääkin, että saan tuotua ristikkoyleisölle julki, miten merkittävä asema ristikoilla on nykyajan tieto-opissa (filosofian osa-alue, jossa tutkitaan tiedon yleistä luonnetta kysyen Mitä tieto on?, Miten sitä saadaan?, Miten tietoa voi oikeuttaa?).

Viime vuosisadalla jo ajateltiin, ettei sellaista varmaa tietoa, johon filosofiassa viitataan, voi saada kuin käsitteellisten tosiasioiden puitteissa. Esimerkiksi lause ’Poikamies on naimaton’ tiedetään todeksi pelkästään käsitteiden ’poikamies’ ja ’naimaton’ merkityksen perusteella. Myös matematiikan ja logiikan totuudet lankeavat (yleisimmän näkemyksen mukaan) käsitteellisten totuuksien alaan. Pääsääntöisesti ihmistä on kuitenkin kiinnostanut tieto empiirisistä, kokemusperäisistä asioista. Näistä ei kuitenkaan voi saada (filosofisessa mielessä) varmaa tietoa. Jo pelkkä hallusinoinnin tai unen näön mahdollisuus saa filosofin asettamaan tiedon varmuuden kyseenalaiseksi. Empiirisen tiedon kohdalla huomio keskittyykin uskomuksiin. Kuinka uskomuksemme muodostuvat? Kuinka oikeutamme uskomuksemme?

Uskomusten oikeutuksen teorioita on perinteisesti ollut kaksi: fundamentalismi ja koherentismi. Seuraavassa on molemmista teorioista lyhyet määritelmät, jotka kertovat tämän kolumnin kannalta olennaisen.

FUNDAMENTALISMI
  1. Jotkut uskomukset ovat perususkomuksia; perususkomus on oikeutettu sellaisenaan, ilman muiden uskomusten tukea
  2. Kaikki muut uskomukset ovat johdettuja; ne saavat oikeutuksensa perususkomuksista (tai niistä jo johdetuista uskomuksista)
KOHERENTISMI
Uskomus on oikeutettu, jos ja vain jos se kuuluu koherenttiin (sisäisesti ristiriidattomaan) uskomusjoukkoon.

Molemmat opit ovat tietysti kovin ongelmallisia yrittäessään selittää ja ymmärtää uskomustemme syntyä ja oikeutusta. Esimerkiksi mistä fundamentalisti löytää perususkomuksensa? Niiden pitäisi olla niin varmoja, että niiden varaan voidaan rakentaa koko muu uskomusjärjestelmä, koko ihmisen maailmankuva. Kuitenkin olemme historian saatossa joutuneet alati uudestaan huomaamaan, että kaikkein itsestään selvimmätkin uskomuksemme ovat toinen toisensa jälkeen romahtaneet aatehistorian romukoppaan. Miksi uskoisimme, ettei nykyisillekin uskomuksillemme käy näin? Toisaalta koherentismi sallii oikeutetuksi kaksi keskenään ristiriitaista uskomusjärjestelmää, jos ne vain ovat molemmat sisäisesti ristiriidattomia. Eivät kai ne voi molemmat olla tosia?

Äärimmäiset näkemykset ovat usein raflaavia, mutta usein jonkinlainen kompromissi osoittautuu paremmin todellisuutta vastaavaksi. Niin myös nyt. Professori Haackin vastaus tieto-opin ongelmiin on kahden edellisen teorian yhdistelmä, jonka jo englanniksi kaamean nimen käännän kamalaksi suomenkieliseksi nimeksi fundherentismi.

FUNDHERENTISMI
  1. Uskomusten oikeutuksessa kokemus on olennaista, mutta mitkään uskomukset eivät saa oikeutustaan pelkästään kokemuksesta, riippumatta muiden uskomusten tuesta.
  2. Oikeutuksen prosessi ei ole yksisuuntainen, vaan edellyttää laajaa vastavuoroista tukea muilta uskomuksilta.

Tästä ei kai vielä paljon riemua irtoa, mutta paras anti on juuri tulossa. Professori Haackin mielestä paras tapa havainnollistaa hänen teoriaansa on – sanaristikko!! Eli empiiristen uskomustemme synty ja niiden oikeutuksen mekanismi ovat analogisia ristikon ratkonnan kanssa. Analogiassa ristikon vihjeet vastaavat oikean elämän empiiristä todistusaineistoa ja ristikon ratkaisusanat uskomuksia.

Katsotaanpa nyt, kuinka fundamentalistit, koherentistit ja fundherentistit ratkovat ristikoita. Samalla näemme, kuinka heidän uskomusjärjestelmänsä muotoutuvat. Fundamentalisti määrittää yhden tai useamman ratkaisusanan perussanaksi, jotka oletetaan varmasti todeksi. Näiden sanojen oikeutuksena on vain niiden sopivuus vihjeeseen. Risteävät sanat saavat oikeutuksensa näiden varmoiksi oletettujen sanojen kautta (sopimalla niiden kanssa yhteen). Kai meissä jokaisessa pieni fundamentalisti asuu? Itse muistan vielä Koviksen 2.2.2008. Laatija (viekas jäsenemme) oli laittanut vihjeeksi MUURIN TAKANA KYLÄILLEITÄ VASTASSA (17 kirjainta). Jostain syystä keksin siihen oitis oikean vastaussanan, CHECKPOINTCHARLIE. Tämä oli minun fundamentalistinen perussanani, joka sai oikeutuksensa vain vihjeestä (ja tietysti sopivasta kirjainmäärästä). Onnekseni sisälläni asuva fundamentalisti luopui aikanaan ja myöntyi muuttamaan vastaukseksi DDRLÄISISÄNTÄVÄET. Se sai oikeutuksensa vihjeen lisäksi risteäviltä sanoilta. Todellisena fundamentalistina pähkäilisin vieläkin tuon ristikon parissa yrittäen löytää pystysanoja, joiden kanssa sopisi tuo vaakaan yrittämäni CHECKPOINTCHARLIE.

On toki mahdollista, että virheellisen perussanan kanssa saa ristikon täyteen. Esimerkiksi alla olevista ”ristikoista” ensimmäisen vihjeitys voisi olla TYTTÖ, TYTTÖ (vaakaan) ja TYTTÖ, POIKA (pystyyn). 

 A S T A        P I M U        V E T Y
 N · O ·        I · I ·        Y · A ·
 N I N A        I N K A        Ö L J Y
 A · I ·        A · A ·        T · U ·

Ristikko 1     Ristikko 2     Ristikko 3

Sekä 1 että 2 (ja lukemattomat muut) ovat tällöin mahdollisia ratkaisuja. Mutta jos 1 on laatijan luomus, ei 2 ole todellisuutta vastaava (tässä meidän analogiassamme). Vihjeiden tarkkuus rajoittaakin yleensä olennaisesti ratkojan vapautta. Aivan samoin empiiristen havaintojemme tarkkuus rajoittaa olennaisesti uskomusjärjestelmämme sisältöä. Jos ensimmäisen ristikon vihjeet ovatkin OVASKA, RICCI (vaakaan) ja KARENINA, ALPPIHIIHTÄJÄ SAILER (pystyyn), on jo aika vaikea keksiä muuta ratkaisua kuin laatijan tarkoittama. Mitä tarkempia vihjeet (empiirinen todistusaineisto) ovat, sitä todennäköisempää, että niihin sopivia ratkaisuja (uskomusjärjestelmiä) on vain yksi.

Entä koherentisti, kuinka hän ratkoo? Koherentistin ongelmana on, etteivät vihjeet (empiirinen todistusaineisto) rajoita hänen ratkontaansa (uskomusjärjestelmäänsä). Hän voi täyttää esimerkin 1 ristikon esimerkin 2 sanoilla, koska ratkaisusanathan (uskomukset) eivät ole ristiriidassa keskenään. Hän voi täyttää sen vaikkapa ristikon 3 sanoilla. En malta olla huomauttamatta, että koherentistin ratkonta onkin itse asiassa laadintaa! Kertookohan tämä jotain laatijoiden tieto-opillisista perusnäkemyksistä?

Fundherentisti lienee normaali ratkoja. Sekä vihjeet (empiria) että ratkaisusanojen sopivuus keskenään (koherenssi, ristiriidattomuus) vaikuttavat hänen ratkontaansa (uskomusjärjestelmäänsä). Joitakin perussanoja ristikon ratkaisemiseksi yleensä löytyy, mutta nekin ovat korjattavissa. Kukin ratkaisusana saa oikeutuksensa sekä vihjeen että muiden ratkaisusanojen tuen kautta. Tämä on tietysti turhankin selvää jokaiselle ratkojalle. Mutta on ehkä hauska huomata, että meille itsestään selvä prosessi saattaa olla koko inhimillisen tiedon hankkimisen taustalla. Olemmekohan me ristikkoihmiset tieto-opillisesti jotenkin paremmassa asemassa kuin muut? Jääköön pohdittavaksi!

Lähde:
Haack Susan, Evidence and Inquiry: Towards reconstruction in Epistemology, Blackwell, Oxford, 1993.

Sivuston ylläpito: spam@sanasepot.fi