Etusivu | Artikkelit

Juha Hyvönen

Johdatus ristikoiden maailmaan

Sanasepot ovat jo pitkään tienneet ristikoiden olemassaolosta, mutta tälle tiedolle ei ole ollut muita kuin teoreettisia perusteita. Kuuluisin ristikoista ennustava teoria lienee laatija Mauri Erikssonin lausahdus: Ristikoita tulee arvostaa, mutta millainen eläin on ristikoi? Tämä on dokumentoitu sanaseppojen [painetun] esitteen takasivulle. Nyt erikoistutkijamme ovat kuitenkin löytäneet tämän mytologisen ötökän.

Ristikoi eli sanaristikoi (Tineola cruciverbalis) on koiperhosiin (Tineidae) kuuluva hyönteinen, joka viihtyy muiden ristikoiden lähistöllä. Ristikoiden tunnistaminen on helppoa lajille uniikin sanaristikkoa muistuttavan siipikuvion avulla. Nuorilla perhosilla kuviot saattavat olla lyijykynän harmaat ja suttuiset, mutta aikuisilla yksilöillä kuviot kehittyvät täsmällisiksi ja saavat siistin ulkoasun.

Ristikoin siivistä voidaan myös lukea sen alalaji. Suomessa yleisin on kuvaristikoi, jolla on ristikoissaan pieniä kuvia. Muualla kuitenkin yleisin on lajin kantamuoto perusristikoi, jonka tunnetuimmat muunnokset ovat amerikkalainen ja brittiläinen. Perusristikoita kutsutaan meillä usein kansanomaisesti höyryristikoiksi.

Lyhyen aikuisvaiheen aikana ristikoi liihottelee ristikkokukkasesta toiseen nauttien täysin siemauksin niiden tarjoamista elämyksistä. Laadukkaiden tehtävien ympärillä saattaa kauniina ratkontapäivänä pyöriä kymmeniä yksilöitä iloisesti lennellen. Rikkaruohoista ristikoit eivät perusta, vaikka hyödyntävät niitä lisääntymisessä.

Ristikoiden levinneisyysalue on hyvin laaja, ja se käsittää koko maailman. Ristikoita voi löytää kaikkialta ihmisen elinpiiristä, ja ne ovatkin täysin riippuvaisia ihmisen niille tarjoamasta suojasta. Niitä on löydetty lukuisia jopa kymmenen kilometrin korkeudesta (lentokoneesta) tai usean kilometrin syvyydestä (sukellusveneestä). Yleisimmin ne kuitenkin elävät ihmisten kotona tuoden iloa arjen harmauteen.

Ristikoiden lisääntymisestä on valitettavan niukasti tutkimustietoa. Pariutumista ei kukaan tiettävästi ole päässyt näkemään. Kuitenkin pariutumisen jälkeen ristikoinaaras etsii jonkin ylen määrin fakkisanoja, orporuutuja tai suoranaisia virheitä sisältävän rikkaruohon, johon se munii munansa. Kun toukat sitten kuoriutuvat, ne alkavat kriittisen analyyttisesti rouskuttaa elinympäristöään ennen koteloitumistaan. Toukat siis tuhoavat rikkaruohoja ja näin parantavat ristikoiden keskimääräistä tasoa. Kotelovaiheen aikana ristikoissa tapahtuu fundamentaalista hautumista, joka lopulta johtaa metamorfoosiin eli täydelliseen muodonvaihdokseen.

Yhden teorian mukaan ristikoit tosin olisivat lisääntymiskyvyttömiä ja niitä kloonaisivat ja geenimanipuloisivat jotkut vinksahtaneet tiedemiehet kammioissaan. Jonkin verran tätä tiedetään tapahtuneen, mutta se on eettisin ja tekijänoikeudellisin perustein kielletty useimmissa maailman maissa.

Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 2/1997 (kesä).