|
|
Etusivu | Artikkelit |
|
Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 2/1996 (kesä).
[Sanaseppo-lehden päätoimittaja] Jouko Nyyssönen pyysi minua taannoin pohdiskelemaan, millä tavoin tekijänoikeus soveltuu sanaristikoihin. Voisiko johonkin ristikkotyyppiin tai peräti vihjeeseen tai ratkaisusanaan saada vaikkapa patentin?
Mielenkiintoisia kysymyksiä. Aionkin vastata niihin perusteellisesti tulevassa lisensiaattityössäni, jonka aloitan heti, kun saan 15-vuotisen varttuneille tieteenharjoittajille tarkoitetun apurahan. Apurahaa haen viimeistään ensi tilassa. Sitä ennen sallittakoon lyhyt johdatus immateriaalioikeuksiin ristikkologisista näkökohdista.
Tekijänoikeus kuuluu juridisesti ns. immateriaalioikeuksiin. Muita immateriaalioikeuksia ovat mm. patenttioikeus, hyödyllisyysmalli (ns. pikkupatentti), mallioikeus, tavaramerkkioikeus ja toiminimioikeus.
Patentilla voidaan suojata keksintö, jota voidaan käyttää teollisesti. Patentti voidaan myöntää keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemista. Lisäksi sen on olennaisesti erottava aikaisemmista keksinnöistä.
Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että patentteja haetaan koneille, laitteille, kemiallisille yhdisteille: keksinnöillä on oltava tekninen luonne ja tekninen teho. Sanaristikko ei näitä vaatimuksia täytä, vaikka se keksittäisiinkin vasta nyt ja vaikka keksijä väittäisi kyseessä olevan viihdeteollisuuden tuotteen. Teoriassa voisi ajatella, että joku kehittäisi koneen, joka tuottaisi tietyllä systematiikalla automaattisesti jotakin sanaristikon sukulaiseksi katsottavaa älypeliä. Uskon, ettei patenttia tulisi; ei jo siksi, että koneen teho varmastikin perustuisi tietokoneohjelmaan. Tietokoneohjelmille patenttia ei taas myönnetä.
Unohdetaan siis patentti, niin myös pikkupatentti. Miten olisi mallioikeus?
Mallioikeus suojaa esineen, tavaran, ulkomuodon. Tavaralla tarkoitetaan konkreettista teollisesti tai käsityönä valmistettavaa esinettä. Uutuusvaatimukset ovat pitkälti samanlaiset kuin patentissa. Vaikea on kuvitella, millainen olisi sellaisen sanaristikon ulkomuoto, jota suojaamaan voisi rekisteröidä mallioikeuden. Sanasepossakin silloin tällöin nähdyn torusristikon keksijä olisi toki voinut yrittää uskotella, että sanaristikko on tavara ja torusmainen ulkomuoto käy mallioikeudella suojattavaksi. En usko, että olisi onnistunut.
Unohdetaan siis mallioikeuskin. Jäljelle jää tekijänoikeus.
Tekijänoikeuslain (404/61) 1 § toteaa: Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, – – taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.
Nyt tärppäsi. Sanaristikko kuuluu eittämättä sellaisiin kirjallisiin teoksiin, jotka saavat tekijänoikeussuojaa. Tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Suoja syntyy automaattisesti, hakemuksia tai rekisteröintejä ei tarvita.
Mitä tekijänoikeudellinen suoja merkitsee esim. ristikonlaatijan kannalta? Tekijänoikeus sisältää kahdenlaisia oikeuksia, taloudellisia ja moraalisia. Moraalisia oikeuksia ovat ns. isyysoikeus ja respektioikeus. Isyysoikeuden nojalla tekijällä on oikeus vaatia, että hänen nimensä ilmoitetaan teoksen yhteydessä siten kuin hyvä tapa vaatii. Respektioikeudella suojataan ns. tekijänkunniaa. Jos uskonnollisaiheista ristikkoa ratkotaan julkisesti pornoklubissa riettaiden naurujen raikuessa, ristikonlaatijan moraalista oikeutta varmaankin loukataan.
Moraalisia oikeuksiaan tekijä ei voi luovuttaa; ne ovat hänen ja pysyvät. Sen sijaan ns. taloudelliset oikeudet voidaan luovuttaa esim. kustantajalle. Taloudelliset oikeudet merkitsevät mm. sitä, ettei lehti, jossa julkaistavaksi laatija on myynyt ristikkonsa, saa myydä rist ikkoa edelleen toisessa lehdessä käytettäväksi ilman tekijän lupaa. (Toisaalta tekijäkään ei saa myydä ristikkoaan samanaikaisesti useille lehdille.) Niin ikään ei ole luvallista, että joku kansalainen kopioi lehdistä ratkaisemattomia ristikoita, tekee niistä koosteita ja kopioi ja myy niitä edelleen. Kyseessä on tällöin tekijänoikeusrikkomus tai -rikos, josta vahingonkorvausten lisäksi voi enimmillään seurata kaksi vuotta vankeutta.
Ovatko kalterit kolahtamassa, jos vaimo työpaikalla ottaa kopion ristikosta, että koti-isäkin voisi ratkoa samaa ristikkoa? Ei. Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Ja jos koti-isä on yksityisessä käytössä, niin kyllä se koti-isän ristikkokin on.
Ristikko kokonaisuutena on siis yleensä teos, joka saa suojaa. Voisiko joku vihje/ratkaisusanapari olla niin yksilöllinen, että se jo yksinäänkin ylittäisi teoskynnyksen? Teoskynnys ylittyy vain silloin, jos kysymyksessä on itsenäinen ja omaperäinen teos. Erään määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan, ettei kukaan muu, jos olisi työhön ryhtynyt, olisi tehnyt täysin samanlaista teosta. Huippulaatijoiden vihjeet ovat kyllä varsin usein niin omaperäisiä, että voisi kuvitella em. vaatimuksen täyttyvän. Toisaalta voidaan sanoa, että jos joku vihjeen ratkaisee, niin kyllä kai sen pystyisi keksimäänkin.
Tekijänoikeus ei suojaa ideaa tai oivallusta sinänsä, vaan idean toteutusta, sen saamaa ulkoista ilmiasua. Mielestäni vihje/ratkaisusanapari edustaa vasta ideaa ja koko ristikko, johon tämä yksityiskohta monien muiden ohessa liittyy, sitä teoksen muodostavaa kokonaisuutta, jota suojataan. Näin ollen vihjeet ja ratkaisut sinänsä eivät saa tekijänoikeussuojaa. Sitä paitsi kysymys on hieman akateeminen: hyvät vihjeet tuottavat aina ahaa-elämyksiä, jotka kyllä laimentuvat, jos samaan vihjeeseen törmää tarpeeksi monta kertaa. Hyvän laatijan on osattava luoda aina uusia vihjeitä, joten kerran keksityn vihjeen taloudellisten tekijänoikeuksien hyödyntäminen taitaisi jäädä perin vähäiseksi.
Laatijan kannalta on ehkä tärkeämpää huomata kunnioittaa muiden tekijänoikeuksia tehtävää sommitellessaan. Valokuvaajilla, taidemaalareilla, graafikoilla jne. on tekijänoikeus omiin teoksiinsa, joten laatija ei saa käyttää niitä ristikossa ilman lupaa ja ilman korvausta.
Tekijänoikeus oli tämän vuoden alkuun saakka voimassa 50 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. EU:n jäsenyys aiheutti suoja-ajan pitenemisen 70 vuoteen, vieläpä takautuvasti niin, että jo kerran suojan piiristä poistuneet teokset palasivat suojatuiksi, jos tekijän kuolemasta oli kulunut 1.1.1996 50 vaan ei 70 vuotta. Esimerkki: Eino Leino kuoli 10.1.1926, joten hänen teoksensa vapautuivat tekijänoikeudellisesti 1.1.1977. Kun 1.1.1996 Leinon kuolemasta oli kulunut kymmenen päivää vaille 70 vuotta, teokset palasivat suojatuiksi kuluvan vuoden ajaksi ja ne vapautuvat jälleen 1.1.1997. Yksinkertaista, vai mitä. Voin vakuuttaa, että näitä pohtiessa monien kustantajien kynnet kuluvat pään raapimisessa.
Runoa harvemmin käytetään ristikon vihjeytyksessä. Kuvien kanssa on toisin. Huomasin alkuvuodesta – taisi olla Suomen Kuvalehdessä – ristikon, jossa pääkuvana oli Gallen-Kallelan maalaus Lemminkäisen äiti. Iso-Akseli kuoli 1931. Joulukuussa 1995 taulun kuvan käyttö oli vapaata, mutta tammikuussa se oli palannut suojan piiriin. Liekö Sanaris pyytänyt käyttöluvan Gallen-Kallelan perikunnalta vai loukattiinko tekijänoikeutta?
Otetaanpa vielä esimerkki yleisestä väärinkäsityksestä. Jos Aku Ankan kuvasta ottaa valokopion ja käyttää sitä ristikossa, joutuu varmasti maksuvelvolliseksi Disneylle. Olen kuullut väitettävän, että maksaa ei tarvitse, jos itse piirtää Akun kuvan. En suosittele: saattaa tulla kallis lasku. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos lapsi tunnistaa piirroksen Akuksi, ollaan Disneyn copyright-tontilla, vaikka piirros olisi kuinka ihan omin käsin taituroitu.
Entä mikä juridinen merkitys on tällä ©-merkillä? Ei yhtään mikään. Tekijänoikeus teokseen syntyy itsestään eikä sitä tarvitse millään symboleilla vahvistaa. Käytännöllisyyssyistä ja tekijänoikeuden merkityksen korostamiseksi se silti usein esim. kirjoissa sijoitetaan nimiösivun kääntöpuolelle.
Laatijalla on tekijänoikeus omaan ristikkoonsa. Valitettavaa vain on, että tekijänoikeuden taloudellinen hyödyntäminen jää yleensä kertaluontoiseksi. Ristikko julkaistaan kerran sanomalehdessä ja seuraavana päivänä se onkin jo kalan kääreenä. Harvoinpa se enää herää henkiin toista kertaa julkaistavaksi. Ehkä vain siinä tapauksessa, että Sanasepot joskus 2100-luvulla suunnittelevat kuuluisien perustajaisien Vuokilan, Hyvösen, Joutsin ym. Valittujen Teosten julkaisemista, hieman ennen kuin 70 vuotta oli kulunut siitä kun he arkkiatri-iässä siirtyivät patriarkan helmaan.
Lisätietoa tekijänoikeudesta esim. Pirkko-Liisa Haarmann: Tekijänoikeus, lähioikeudet ja oikeus valokuvaan. Lakimiesliiton Kustannus, Helsinki, 1992.
Kirjoittaja on Suomen Kustannusyhdistyksen toimitusjohtaja ja Kopioston hallituksen varapuheenjohtaja.